Neurologinen statustutkimus
Neurologisen tutkimuksen tavoite on paikallistaa (lokalisoida) potilaan ongelma keskushermoston, perifeerisen hermon, hermo-lihasliitoksen tai lihaksiston alueelle – kts. keskuspalkin esimerkit.
Neurologiset oireet ja löydökset vaihtelevat sen mukaan mikä neurologinen taso on kyseessä. Jos tietää vaurion tason, potilaan ongelman ratkaisu on selvästi jo näköpiirissä.
Yksinkertaistettu tasodiagnostiikka on hyvä muistutella mieleen jo ennen kuin alkaa hioa statustaitoja. Kunkin neurologisen tason tyyppioireet voi muistaa esim. oheisten triadien avulla:
- Oikea isoaivohemisfääri – neglect + vasen hemipareesi + vasen hemisensorinen oire
- Vasen isoaivohemisfääri – afasia + oikea heimpareesi + oikea hemisensorinen oire
- Tyvitumakkeet – liikkeiden vähyys (bradykinesia) + rigiditeetti (lihasjäykkyys) + liikehäiriöt (kuten vapina, dystonia)
- Pikkuaivot – liikkeiden kömpelyys + viivakävelyn vaikeus + intentiovapina
- Aivorunko – kiertohuimaus + kaksoiskuvat + ristitsevät oireet
- Selkäydin – alaraajahalvaus (parapareesi) + tuntoraja + virtsaamisongelmat
- Hermojuuri – hermojuurikipu (radikulaarinen kipusäteily) + toispuoleinen + yhden ihojaokkeen (dermatomi) alue
- Hermopunos – hartia ja lantioseutu + symmetrinen + ei tuntohäiriötä
- Ääreishermo – sensorinen ja motorinen häiriö + toispuoleinen + yhden hermon alue
- Hermolihasliitos – väsyminen provosoi + silmien ja kasvojen alue + ei tuntohäiriötä
- Lihas – proksimaalinen + symmetrinen + ei tuntohäiriötä
- Autonominen hermosto – verenkierto + vatsa + virtsaaminen
Lokalisoivia löydöksiä
Triadeja tarkastellessa on muistettava, että neurologiassa poikkeuksia esiintyy usein. Yksinkertaistukset auttavat kuitenkin muistamaan oleellisen, etenkin lääkärinuran alkumetreillä.
Potilaan oireisto voi johtua myös psyykkisistä mekanismeista. Tällöin statustutkimuksessa ei tule esiin oireistoa selittäviä neurologisia löydöksiä tai edellä mainittuja triadeja.