Yhteenveto statustutkimisesta

Potilaan kannalta tärkeintä on se, mihin neurologiseen statustutkimukseen käytetty aika johtaa.

Tämän takia anamneesin ja statuksen jälkeen esitetään löydösten kuvaus, omat johtopäätökset ja ehdotus jatkosuunnitelmaksi. Suunnitelma kerrotaan myös potilaalle.

Taitava kliinikko perustaa neurologisen statuksen potilaan antamiin esitietoihin, ja voi näin nopeuttaa statuksen tekoa ja kiinnittää huomion potilaan ongelman kannalta oleelliseen ja sivuuttaa epäoleellinen. Anamneesia kannattaa tarkentaa samalla kun statustestit seuraavat toisiaan.

Hyvä tapa on kuvata sairauskertomukseen omin sanoin todetut poikkeavat statuslöydökset. Selventävä merkintä siitäkin, että poikkeavaa ei todettu, nopeuttaa jatkoselvityksiä.

Poikkeavien löydösten perusteella esitetään työhypoteesi siitä, mikä niiden kliininen merkitys on. Parhaassa tapauksessa löydökset antavat mahdollisuuden paikallistaa potilaan ongelma tiettyyn hermoston rakenteeseen tai tasoon.

Jatkotutkimukset määräytyvät sen mukaan, mitä anamneesilla ja statuksella saatiin selville. Erityisen tärkeää on kohdistaa radiologiset tutkimukset työhypoteesin mukaisesti, sinne minne ongelma on paikallistettu.

Anamneesi ja status ovat lääketieteen kustannustehokkaimmat tutkimusmenetelmät. Kun potilaan koko hoitopolku pidetään mielessä alusta lähtien, voidaan valita vaikuttavat tutkimukset, interventiot ja lääkehoidot, ja samalla luopua turhista. Edes keskeneräisten tietojärjestelmien ei pidä antaa häiritä tämän kokonaiskäsityksen muodostumista. Hyvä kliinikko säästää aikaa, rahaa ja turhia konetutkimuksia.