Tajuttomuuden aiheuttajat

Tajuttomuuden syy on valtaosassa tapauksista metabolinen tai toksinen (n. 2/3) ja lopuissa rakenteellinen kallonsisäinen. Psyykkinen perussyy on harvinaisuus (n. 1%.

Muistisäännöt MIDAS ja STONED palauttavat mieleen tärkeät tajuttomuuden aiheuttajat. Laaja-alaisia molempien isoaivohemisfäärien toiminnan lamaavia metabolisia, fysiologisia tai toksisia syitä ovat myrkytykset, hypoksia, iskemia, hypo- tai hyperglykemia, nestetasapainon häiriöt ja yleisinfektiot. Kallonsisäinen vaurio voi syntyä paikallisesta syystä (trauma, verenvuoto, infarkti, kasvain, paikallinen infektio, demyelinisaatiopesäke) tai laaja-alaisesta diffuusista aiheuttajasta (kohonnut aivopaine, vesipäisyys eli hydrokefalia, aivoturvotus, diffuusi aivovamma).

Anatomisiin syihin lasketaan myös herniaatiosyndroomat, joissa aivokudosta siirtyy yhdestä kallonsisäisestä aitiosta toiseen, esim. etukuopasta takakuoppaan tai aivosirpin ali toiseen isoaivohemisfääriin.

Joskus fysiologista syytä on mahdoton erottaa anatomisesta. Esimerkiksi sydänpysähdyksessä tajunta alenee diffuusista verenkierto- ja hapetusvajeesta johtuen, mutta tilan pitkittyessä aivoturvotus, kohonnut kallonsisäinen paine ja aivoherniaatio johtavat kuolemaan.

Aivan oma tajuttomuusmekanisminsa on aivokuoren sähköinen, epileptinen, purkaustoiminta. Se voi myötävaikuttaa niin anatomisen kuin metabolisenkin perusetiologian yhteydessä, tai olla tajuttomuuden itsenäinen ja ainoa aiheuttaja (epileptinen sarjakohtaus eli status epilepticus).

Kuvan 1 mukainen tautimekanismiin perustuva jako auttaa kliinikkoa hahmottamaan diagnostiikan ja hoidon suuntaviivat. Usein keskeistä on erottaa rakenteellinen tajuttomuus muusta syystä, kuten metabolisesta tai toksisesta aiheuttajasta.