Jännevenytysheijasteiden ja lihasjänteyden tutkiminen
Jännevenytysheijasteet (refleksit) saa esiin parhaiten silloin, kun sekä potilas että ranne refleksivasaran varressa ovat rentoja.
Jännittynyt potilas voi puristaa kädet nyrkkiin tai vetää sormikoukkua itsensä kanssa (Jendrassikin koe). Tällöin alaraajarefleksit saadaan paremmin esiin.
Normaalit refleksit ovat symmetrisiä ja Babinskin merkkiä ei todeta (Babinski-). Refleksien vilkkaus vaihtelee suuresti terveilläkin, mutta äärimmilleen kiihtyneet heijasteet (klonus ja subklonus) ovat aina patologisia.
Klonuksella tarkoitetaan sitä, että yksi refleksivasaran isku tai jänteen venytys aiheuttavat refleksin laukeamisen useita kertoja. Subkloonisilla reflekseillä tarkoitetaan sitä, että refleksi laukeaa yhdellä kopautuksella muutaman kerran (refleksi on multippeli).
Babinskin merkki (Babinski+ ) tarkoittaa positiivista Babinskin heijastetta. Se on primitiiviheijaste, joka todetaan normaalisti imeväisiässä, mutta on normaalilla aikuisella estynyt. Se on tärkeä keskushermostovaurion merkki.
Hoffmanin heijaste on ”yläraajan Babinski”. Siinä otetaan potilaan keskisormen kärkijäsen peukalon ja etusormen väliin ja napautetaan keskisormea terävästi peukalolla. Potilaan etusormen ja peukalon koukistus ja peukalon läheneminen etusormeen nähden (adduktio) ovat merkki keskushermostovauriosta.
Refleksejä tutkittaessa huomioidaan erityisesti:
- Poikkeavan vilkkaat refleksit (mukaan lukien klonus) ja Babinskin merkki samalla puolella kehoa.
- Systemaattinen puoliero (kiihtyneet refleksit kehon toisella puolella)
- Refleksien puuttuminen (joka on mm. polyradikuliitin merkkilöydös)
- Vaimentuneet refleksit raajojen ääriosissa (polyneuropatian merkki)
- Vaimentunut tai puuttuva refleksi tietyn hermojuuren alueella (hermojuurivaurion merkki)
Keskushermoston sairauksissa puoliero (vasen vs. oikea) on keskeinen löydös. Yksittäisen refleksin puutos voi olla merkittävää perifeerisen hermon tai hermojuuren vauriossa (esim. akillesheijaste ja S1-hermojuuri).
´
Lihasjänteyden (tonus) tutkiminen
Lihasjänteyden (tonus) muutosten avulla voidaan erottaa keskushermosto- ja ääreishermostovaurio toisistaan. Löydös on selvästi erilainen myös pyramidirata- ja ekstrapyramidaalijärjestelmän vaurioissa.
Ennen tutkimusta potilas pyrkii rentouttamaan lihaksensa niin hyvin kuin mahdollista. Tämän jälkeen ojennetaan ja koukistetaan potilaan kyynär-, ranne, lonkka- ja polviniveliä vuorotellen. Ojennus-koukistusliikkeet tehdään vaihtelevalla nopeudella kattaen nivelen koko liikelaajuus. Ranteen sisä-ulkokierto-jänteys (supinaatio-pronaatio) tutkitaan samalla periaatteella.
Pääkohdat
Potilaan aktivoidessa vastakkaisen puolen lihaksia (esim. naputtelemalla toisen käden peukaloa ja etusormea vastakkain) lihasjänteyden lisääntymisen saa helpommin esiin (ns. kontralateraaliaktivaatio).
Lihasjänteys voidaan testata vartalon lihaksistakin, mutta raajatonuksen arviointi on paljon helpompaa. Erityinen huomio kiinnitetään puolieroihin.
Kliinisesti tärkeät lihasjänteyslöydökset ovat spastisiteetti, rigiditeetti ja lihashypotonia.
Spastisiteetilla (lihashypertonialla) tarkoitetaan lihasjänteyden lisääntymistä, joka kasvaa lihasta nopeasti venytettäessä. Usein tutkija tuntee vastuksen lisääntyvän nopeasti, kunnes se äkisti antaa periksi (linkkuveitsi-ilmiö). Spastisiteetti on merkki ylemmän motoneuronin vauriosta pyramidiradassa keskushermoston alueella.
Rigiditeetillä tarkoitetaan lihasjänteyden lisääntymistä, joka tuntuu hammasratasmaisena tai tasaisena vastuksena raajaa taivutettaessa. Ilmiö liittyy ekstrapyramidaalijärjestelmän vaurioon.
Lihashypotonialla tarkoitetaan tyypillisesti alemman motoneuronin vaurioon liittyvää lihasjänteyden vähentymistä, velttoutta. Vaurio on ääreishermostossa. Lihashypotoniaa voi esiintyä myös pikkuaivovaurion yhteydessä.
Viite: Häppölä O, Kallela M. Hermoston tutkiminen. Kirjassa: Korhonen P, Mustajoki S, Salonen T, toimittajat. Potilaan tutkiminen. Duodecim 2021. ISBN: 9789516568020.