Sensoriikka (tuntoaistin tutkiminen)

Tuntohäiriö on yleinen ja epäspesifi neurologinen oire. Suuri osa tuntoaistin muutoksista johtuu muusta kuin neurologisesta sairaudesta.

Epäspesifisyytensä takia tunto-oire ja todetut tuntopuutokset suhteutetaan muihin neurologisiin löydöksiin ja potilaan antamaan anamneesiin. Yleensä merkittävät löydökset ovat sopivat neuroanatomisesti tietyn tuntoradan vauriosta johtuviksi. Usein potilaan kertomus on tärkein tuntohäiriön tutkimusmenetelmä.

Neurostatuksessa analysoidaan tuntoaistia testaamalla pääasiassa kahta sensorista ratajärjestelmää: spinotalaamista- ja takajuostejärjestelmää. Yleensä kosketus- ja terävätunnon (spinotalaaminen rata) sekä värinä- ja asentotunnon (takajuostejärjestelmä) testaaminen riittää mainiosti.

Tutkimusvälineinä käytetään sormea tai pumpulituppoa (kosketustunto), halkaistua nielulastainta (terävä ja kiputunto), äänirautaa (värinätunto) ja tutkijan peukaloa ja etusormea (sormien ja varpaiden kärkijäsenten asentotunto).

Rombergin testi on sekin tuntotesti, se selvittää alaraajojen asentotuntoa (takajuostejärjestelmä). Tutkimuksessa potilas seisoo jalat yhdessä silmät suljettuina. Vankka, huojumaton seisoma-asento edellyttää vartalon ja alaraajojen asennon normaalia toimintaa.

Tuntotestit tehdään systemaattisesti tietyssä järjestyksessä ruumiinosien ja tuntokvaliteettien suhteen esim. seuraavasti:

1. Kasvot ja pää (aivohermostatuksen yhteydessä)
2. Yläraajat (proksimaali – diastaali – suuntaan tai päinvastoin)
3. Alaraajat (proksimaali – diastaali – suuntaan tai päinvastoin)
4. Vartalo

Tärkeitä sensorisia statuslöydöksiä ovat:

1. Vartalon tuntoraja (paikallinen selkäydinvaurio)
2. Ratsupaikka-anestesia (cauda equina-oireyhtymä)
3. Radikulaarinen kipu ja tuntohäiriö (neuroanatomiaa noudattaen tietyn hermojuuren alueella)
4. Tuntohäiriö tietyn perifeerisen hermon alueella
5. Sukka-hansikas-tyyppinen tuntohäiriö (polyneuropatia)