Tajuttoman potilaan hoito

Välittömät hoitotoimenpiteet ja välitön lääkehoito

Tajuttoman potilaan hoito alkaa aina vitaalitoimintojen varmistamisella. Samalla havainnoidaan välittömästi henkeä uhkaavaan syyhyn viittaavat statuslöydökset. Pään tai niskan vamma, meningismi, mustuaispuoliero (anisokoria) ja salpausnysty silmänpohjassa (staasipapilla) ovat erityisen huomion kohteena. Tarvittaessa kaularanka stabiloidaan tutkimuksia varten. Aivorunkovaurion merkit (anisokoria, valojäykkä mustuainen, silmien dyskonjugaatio, ristitsevät halvausoireet) ovat tärkeimmät paikallistavat löydökset ja kielivät rakenteellisesta ongelmasta kallon sisällä. Dyskonjugaatiolla tarkoitetaan silmien liikehäiriötä, jossa silmät liikkuvat irtikytketysti eivätkä hallitusti parina kuten normaalisti. Hemipareesi viittaa niin ikään kallonsisäiseen etiologiaan. Metabolinen tai systeeminen tajuttomuus on tyypillisesti symmetrinen niin liikkeiden, kipureaktion kuin mustuaistenkin suhteen.  Toimenpiteet ja lääkitykset käynnistetään viipymättä tilanteen niin vaatiessa. Yleisiä hoitotavoitteita ovat normoventilaatio, hemodynamiikan stabilointi, hypo- tai hypertension välttäminen, normaali verensokeri ja ruumiinlämpö. Hypoglykeemisiä sokeriarvoja on erityisesti syytä välttää. Hyperventilaatio (aivopaineen alentaminen ennen neurokirurgisia toimenpiteitä), hoidollinen hypertensio (kun aivoiskemia johtuu matalasta verenpaineesta) tai hypotermia (kammiovärinästä elvytetyillä) tulevat kyseeseen erityistapauksissa.

Välittömät tutkimukset

Tajuttomuuden syytä selvitettäessä tarvitaan sekä radiologisia – että laboratoriotutkimuksia, olipa epäily sitten metabolisesta tai kallonsisäisestä syystä. Sydänpysähdyskin voi toisinaan johtua kallonsisäisestä ongelmasta, kuten subaraknoidaalivuodosta, jonka havaitseminen on tärkeää linjattaessa hoidon aktiivisuutta. Pään TT on nopeutensa takia perustutkimus ja paljastaa hyvin yleiset kallonsisäiset tajuttomuuden syyt. Selkäydinnesteen tutkiminen (likvori) on tarpeen aina kun epäillään keskushermostoinfektiota. Kuitenkin bakteerimeningiitissäkin antimikrobilääkityksen viiveetön aloitus, ei likvorin otto, on potilaan hengen pelastava toimenpide. Jos tajunta huononee nopeasti, todetaan staasipapilla tai selvä neurologinen paikallislöydös, pään TT on paikallaan ennen lannepistoa. Tässäkin tapauksessa lääkitys (deksametasoni, antibiootti) aloitetaan jo ennen kuvausta. Myös veren hyytymisen mittaustulokset on hyvä tietää ennen likvoria.