Lopuksi

Tajutonta potilasta hoitaessaan lääkäri saa käyttää kliinisten taitojensa koko arsenaalin. Tehtävä ei ole helppo, mutta palkitsee.

Johdonmukaiset nopeat toimenpiteet sekä vaarallisten, yleisten ja hoidettavissa olevien sairauksien tuntemus johdattavat kuitenkin todennäköisimmin maaliin. Yleensä tämä riittää mainiosti, tai ainakin saadaan ostettua lisäaikaa konsultaatioita ja jatkotutkimuksia varten.

Ennustearvioissa tärkeä taito on kyky välttää perusteetonta pessimismiä tai optimismia, niin omassa toiminnassa kuin keskusteluissa potilaan omaisten kanssa. Kaikkien ratkaisujen tulisi perustua asianmukaisesti tutkittuihin (näyttöön perustuviin) hoitoihin, tai ainakin yleisesti hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin.

Akuutissa lääketieteessä joudutaan usein tyytymään nimenomaan jälkimmäisiin, sillä tutkitun tiedon hankinta on tavallistakin vaikeampaa. Käytännön kannalta tärkeä ja hyvin harkittu tutkimus voi pysähtyä eettiseen pykäläviidakkoon, sillä tutkimussuostumuksen saaminen tajuttoman potilaan omaisilta, saatikka sitten häneltä itseltään, on usein mahdotonta.

Perusasioiden hallinta, hyvä yhteistoiminta, terve järki, ripeys, ja ripaus kollegiaalisuutta palkitsevat tajuttoman potilaan hoidossa niin etupäivystäjän, seniorin kuin konsultinkin.

Vaikeassa akuutissa tilanteessa onnistuminen kannustaa, kasvattaa ja palkitsee.

Pääkohdat

Lisätietoa

Lisätietoa

Lisätietoa

Lisätietoa
Alkuun

Kirjallisuutta

Esitys perustuu pääosin artikkeliin:

  • Kallela M, Häppöla O, Eriksson H. Tajuttomuus. Duodecim. 2014;130(4):368-82.

Muuta kirjallisuutta:

  • Bates, D. (2001). The prognosis of medical coma. J Neurol Neurosurg Psychiatry 71 Suppl 1: i20-23.
  • Fischer, C., J. Luaute, et al. (2004). Predictive value of sensory and cognitive evoked potentials for awakening from coma. Neurology 63(4): 669-673.
  • Howard, R. (2009). Disorders of Consciousness, Intensive Care Neurology and Sleep. Neurology, a Queen Square Textbook. C. Clarke, R. Howard, M. Rossor and S. Shorvon. Oxford, Blackwell Publishing Ltd: 723-769.
  • Howard R. Disorders of Consciousness, Intensive Care Neurology and Sleep. Kirjassa: Clarke C, Howard R, Rossor M, Shorvon S, toim. Neurology, a Queen Square Textbook. Oxford: Blackwell Publishing Ltd; 2009. p. 723-69.
  • Iyer, V. N., J. N. Mandrekar, et al. (2009). Validity of the FOUR score coma scale in the medical intensive care unit. Mayo Clin Proc 84(8): 694-701.
  • Lindsberg, P. J., L. Soinne, et al. (2004). Long-term outcome after intravenous thrombolysis of basilar artery occlusion. JAMA 292(15): 1862-1866.
  • Panayiotopoulos, C. P. (2009). Generalised tonic-clonic seizures. Epilepsies Vade Mecum. Oxford, Medicinae: 12-15.
  • Randolph M Marshall, Stephan A Mayer. Stupor and Coma. Kirjassa: On Call Neurology 3 painos. Saunders Elsevier, Philadelphia, 2007. Sivut 57-73.
  • Salmi, T. (2009). Elektroenkefalografia päivystyslääketieteessä ja tajuttomuuden selvittelyssä. Duodecim 125: 1721-1726.
  • Teasdale, G. and B. Jennett (1974). Assessment of coma and impaired consciousness. A practical scale. Lancet 2(7872): 81-84.
  • Wijdicks, E. F., W. R. Bamlet, et al. (2005). Validation of a new coma scale: The FOUR score. Annals of neurology 58(4): 585-593.
  • Wijdicks, E. F. Kirjassa: The Comatose Patient. Oxford University Press, Oxford. s 455, 350-353