Puolet huimauksesta juontaa sisäkorvasta (perifeerinen syy) ja puolet tasapainohermon keskushermostoyhteyksistä (sentraalinen syy). Yleisin yksittäinen etiologia on hyvänlaatuinen asentohuimaus. Sentraalinen syy on joka neljännellä. Tärkeimmät keskushermostoperäiset aiheuttajat ovat takaverenkierron häiriö, migreeni, MS-tauti, takakuopan kasvain, degeneratiivinen aivosairaus (esim. Parkinsonin tauti), lääkkeen sivuvaikutus ja psyykkinen syy. Niskalihasjännitys ja niskakulumat ovat usein myötävaikuttamassa oireistoon. 

Hyvänlaatuinen asentohuimaus

Hyvänlaatuinen asentohuimaus (BPPV = benign paroxysmal positional vertigo) on tavallisin sisäkorvaperäinen huimaus. Sen taustalla on muun muassa sisäkorvan vanheneminen, pään vammat, korvan leikkaukset tai sairastettu vestibulaarineuroniitti (vestibulaaritoiminnan äkillinen toispuolinen vajaus). BPPV-potilaat kokevat huimausta äkillisen pään asennonmuutoksen yhteydessä erityisesti vuoteeseen mennessä tai siellä kylkeä kääntäessä, ylöspäin kurkottaessa tai kumartuessa. Dix-Hallpiken testillä diagnosoidaan taaimmaisen (posteriorisen) kaarikäytävän BPPV. Testistä voi positiivisen löydöksen jälkeen jatkaa Epleyn manööveriin, jolla sakka poistetaan kaarikäytävästä.

Vestibulaarineuroniitti eli vestibulaaritoiminnan äkillinen toispuolinen vajaus

Vestibulaarineuroniitti tarkoittaa äkillistä toispuoleista tasapainoelimen toiminnan lamautumista. Se alkaa äkillisellä huimauksella, johon liittyy pahoinvointi ja vaakatasossa esiintyvä osin pyörittävä (horisontaalisrotatorinen) silmävärve (nystagmus), joka voimistuu nopean komponentin suuntaan katsottaessa. Head thrust -testissä nähdään nopea korjausliike (refiksaatiosakkadi) sairaan korvan puolelle päätä käännettäessä. Hoito on 1-2 viikon kortisonikuuri, jos sille ei ole kontraindikaatioita.

Takaverenkierron häiriö

Takaverenkierron aivoverenkiertohäiriö aiheuttaa yhdistelmän aivohermo-, pikkuaivo- ja pitkien ratojen oireita. Pieni vaurio voi kuitenkin aiheuttaa pelkän kiertohuimauksen ilman selviä neurologisia oireita.

Ménièren tauti

Ménièren tauti on sisäkorvan sairaus, jossa esiintyy spontaaneja kiertohuimauskohtauksia (kesto vähintään 20 minuuttia, kohtauksia vähintään kaksi), vaihtelevaa sensorineuraalista kuulonalenemaa (usein aluksi matalien  äänien alueella) ja korvan paineen tunnetta tai tinnitusta. Taudin aiheuttaja on avoin ja näin hoito tähtää oireiden helpotukseen. Tärkeintä on vähäsuolainen ruokavalio ja stressin välttäminen. Lisäksi voidaan tarvittaessa antaa nesteenpoistolääkettä tai betahistidiinia.. Jos potilaan oireisto muistuttaa Ménièren tautia, mutta kuulo ei heikkene pitkässäkään seurannassa, tulee migreeniin liittyvä huimaus pitää mielessä.

Migreeni

Migreenikohtaukseen liittyy usein huimausta. Kohtauksen aikana potilas on yliherkkä kaikille ulkoisille ärsykkeille, myös liikkeelle, mikä selittää huimausoireen yleisyyden. Usein migreeniin liittyvää huimausta edeltää tai siihen liittyy migreenipäänsärky, valoarkuutta, ääniarkuutta tai migreeniaura (esim. sahalaitainen näköhäiriö). Tavallisessa migreenissä kuulonalenemaa ei todeta. Harvinaisessa perinnöllisessä aivorunkomigreenissä (basilaarimigreeni) kiertävään vertigo-huimaukseen liittyy puheen puuromaisuutta, korvien soimista, kuulonalenemaa, kaksoiskuvia, liikkeiden hapuilua ja joskus tajunnantason laskua.